4. Matkamuistoja

Tiedän, että inspiraatiota ei kannata jäädä odottelemaan, sillä se tulee ja menee ihan omalla aikataulullaan! Joten olisiko teillä, arvon lukijat, vinkkejä miten saada kirjoitusfiilis käyntiin? Kuunteletteko lempimusiikkianne? Alatteko vain kirjoittaa vaikka ei yhtään huvittaisi? Jakakaa vinkkinne kommenteissa :)

Roni valmisti myöhäistä aamupalaa Ninnin selatessa päivän lehteä. Viime päivien aikana he olivat saaneet laajennettua taloaan sen verran, että nyt siellä oli sekä keittiö, että makuuhuone.

He elivät nyt avoliitossa. Hmm, avomies... Ninni makusteli sanaa mielessään. Se tuntui vielä hieman oudolta. Hän luki lehtensä loppuun.

Taitellessaan lehteä pois hänen katseensa nauliutui etusivulle. Ninni tuijotti valokuvaa, jossa Laamatiimi poseerasi virnistellen, joukkue oli pelimatkalla Al Simharassa. Mutta se mikä oli kiinnittänyt hänen huomionsa, oli taustalla jylhänä kohoava pyramidi. Sydän alkoi takoa tiuhemmin. Hän ei tuntunut saavan henkeä. Muistot tulvivat hänen päähänsä sumuisina aaveina, hän ei saanut niistä tolkkua.

Sitten Roni oli hänen vierellään, painoi kätensä huolestuneena hänen olalleen ja kysyi mikä oli hätänä. "Minä tunnen tuon paikan", nuori nainen vastasi ja osoitti sormellaan kuvaa.

Roni järjesti asiat niin, että he saivat äkkilähtöpaikat seuraavana päivänä lähtevään koneeseen. Itse asiassa hän sai asiat niin hyvin järjestymään (kuten hänellä oli tapana), että heillä olisi mahdollisuus ansaita kalliiden lentolippujen hinta takaisin matkan aikana. Ronilla oli taas tiedossa keikkatöitä heille.

Loppuilta meni pakatessa. Ninni oli juuri kantamassa koko pientä vaatevarastoaan kaapista matkalaukkuun, kun Roni astui dramaattisesti huoneeseen, korostaen vaikutusta levittämällä käsiään ja huudahtamalla kevyesti "Tadaa!".

"Miltä näytän?" Roni kysyi poseeraten vakavana. Ninni onnistui kätkeämään naurunsa. Nuorella miehellä oli yllään jotain mikä näytti vähän Intian kansallispuvulta, ja päässä oli peruukki. "Ihan kivalta" hän vastasi. Molemmat yrittivät pysytellä vakavina, mutta se ei onnistunut.

*

Heti heidän päästyä perille Al Simharaan Ninni olisi halunnut lähteä kuvan pyramidille. Hän ei olisi jaksanut odottaa enempää, ei nyt kun hän saattaisi löytää palasen kadonneista muistoistaan. Roni oli kuitenkin käytännöllisempi, ja vaati että he hankkisivat ensin muonaa ja teltan, sekä muita tarpeellisia retkitarvikkeita. Niinpä Ninni joutui malttamaan mielensä.

He eivät jääneet kuitenkaan viivyttelemään Al Simharan torille, ja jo samana päivänä he löysivät itsensä pyramidin juurelta.

"Olen käynyt täällä ennenkin", Ninni sanoi ääneen. He astuivat sisälle, vaikka Ninni epäili, että ehkä turistit eivät olisi saaneet... No, ketään ei ollut paikalla näkemässä...

"Vau, siihen aikaan osattiin kyllä tehdä juttuja", Roni totesi lumoutuneena katsellesaan hyvinsäilyneitä veistoksia ja kaiverruksia.

Ninnin mahanpohjalla tuntui epämiellyttävä paakku jännitystä. "Olen varma, että tästä huoneesta pääsee muuallekin", hän sanoi, ja lähti tunnustelemaan seiniä etsien niistä poikkeamia. Muutaman minuutin hapuilun jälkeen hän löysi epäilyttävän oloisen kolon, tunki kätensä sinne rohkeasti, ja silloin jostain kuului kovaääninen naks. Roni tuijotti ihmeissään kun kiinteästä seinästä kääntyi osa syrjään.

He jatkoivat avautuneeseen huoneeseen. Huoneessa oli syvä kaivo. Ninni katsoi veteen. Mieleen muistui kuva siitä kuinka hän oli sukeltanut tästä läpi. Tunneli vei jonnekin syvemmälle pyramidin sisään, hän oli aivan varma siitä. "Roni, minä muistan kuinka me sukelsimme tästä, siitä pääsee taas eteenpäin."

"Ketkä me?" mies kysyi ihmetellen.

"Minä ja... joku minua nuorempi mustatukkainen poika, ja kaksi aikuista, mies ja nainen.... Tunsin heidät, mutten muista mistä." Häntä alkoi taas ahdistaa. Onneksi Roni oli mukana.

Roni päätti sukeltaa ensin varmistaakseen, että reitti oli vielä olemassa ja turvallinen.

Ninni odotti tähyillen syvälle veteen. Sekunnit tuntuivat venyvän minuuteiksi. Kauanko Roni olikaan jo ollut pinnan alla? Missä vaiheessa häntä pitäisi lähteä pelastamaan?

Viimein Ronin hahmo erottui vedestä mustana hahmona, sitten hän jo pulpahtikin pintaan. "Tästä todella pääsee toiseen huoneeseen. Mennään nyt yhdessä."

He sukelsivat peräkkäin ja päätyivät ahtaaseen huoneeseen, josta lähti käytävä eteenpäin.

Lattialla oli muumioksi kääritty nallepehmolelu. "Katso nyt! Jonkun muunkin on pakko olla käynyt täällä meidän lisäksemme!" Ninnin olo helpottui, kun hän sai konkreettisen varmistuksen sille, että hän ei vain kuvitellut omiaan. "En tosin tunnista tätä muumio-nallea. Ehkä se tuottaa onnea." Ninni otti sen mukaan.

He jatkoivat matkaansa syvemmälle pyramidin sisimpään. Pian he saivat huomata, että Ronin kohtelias ja miehekäs tapa kulkea vaaroja uhmaten edellä ei ehkä sittenkään ollut järkevää, kun kerran Ninni oli heistä se joka tunsi paikat. Ninni ehti vain huudahtaa "Varo!" kun Roni jo astui ansaan ja sai melkoisen sähköshokin. Onneksi mitään vakavaa ei sattunut. Ninni jätti muina miehinä muumionallen nurkkaan. Mokoma epäonnen kapistus.

Ninni kumartui tunkemaan kätensä kivilattiassa olevaan koloon. "Muistaakseni tämä puretaan näin..." hän mutisi ja antoi lihasmuistinsa hoitaa loput.

Ajantaju hämärtyi heidän kolutessaan ansoja varoen sokkelon läpi. Ronin rannekello näytti jo iltakymmentä. Lento takaisin kotiin lähtisi parin päivän kuluttua. He päättivät leiriytyä sisälle, jotta eivät hukkaisi aikaa edestakaisin kävelyyn.

*

He heräsivät ennen aamukuutta. Roni mutusteli mukana ollutta omenaa, kun Ninni sattui katsahtamaan korkean huoneen katonrajaan. "Tuonne! Mennään tuonne! Muistan että siellä oli jotain tärkeää." He keräsivät teltan ja tavarat takaisin reppuun ja kapusivat ylös Ninnin osoittamaan suuntaan.

Ylhäällä makasi jonkinlainen (ruumis?)arkku.

"Avataan se", Ninni päätti.

"Toivottavasti siellä ei ole enää ketään sisällä", Roni tuumi ja siirtyi lähemmäs tutkimaan miten saisi kivikannen siirrettyä.

Kansi aukesi yllättävän helposti, oli kuin se ei olisi täyttä kiveä ollutkaan. Kun Roni sai sen tarpeeksi auki nähdäkseen mitä sisällä oli, hän joutui toteamaan arkun tyhjäksi. Mitä siellä sitten olikaan ollut, oli nyt poissa.

Ninni tunsi karvaan pettymyksen laskeutuvan ylleen. Juuri kun hän oli luullut löytäneensä jotain menneisyydestään, hän olikin löytänyt vain tyhjää. Roni muistutti häntä, että olihan hän muistanut kolmen ihmisen hahmot ja tämän paikan. Ja mikä parasta he pääsivät matkailemaan! Piti ajatella positiivisesti.

*

Tämän seikkailun jälkeen keikkatyöt tuntuivat tylsiltä. He kulkivat koko loppupäivän etsien milloin mitäkin asiakkaan haluamia aarteita, kuten jalometalleja tai kadonneita aarteita. Lisäksi Roni kävi muutamassa isommassa lähialueen nähtävyydessä keräämässä tietoa turismin kehittämiseksi. Rehkintä kuitenkin kannatti, sillä he saivat matkaan sijoittamansa rahat takaisin moninkertaisina.

*

Heidän viimeinen iltansa Al Simharassa koitti. Tavarat oli pakattu, aamulla he nousisivat lentokentälle vievään linja-autoon ja lentäisivät takaisin kotiin.

Ninni paistoi vielä viimeiset torilta ostamansa kasvikset nuotiolla, Roni leikki tulen ääressä. Mies näytti Ninnin mielestä hermostuneelta, tämä ei tuntunut malttavan pysyä paikoillaan hetkeäkään. Kai se oli hänen tapansa ilmaista tunteita jotka nousivat pintaan matkan päättyessä. Ninnistä itsestään tuntui lähinnä pettyneeltä, haikealta ja väsyneeltä.

Heidän siinä tulen ääressä ollessaan Roni katsoi Ninniä äkkiä hyvin hermostuneen oloisena suoraan silmiin. Ilme olisi tavallisesti huvittanut Ninniä, niin vakavalta näytti Ronin ilme ja tärisevältä koko mies, mutta nyt häntä vain alkoi itseäänkin jännittää. Mitä nyt oli tulossa?

"Tämän täydellisempää hetkeä tuskin tulee vähään aikaan, joten..." Roni sanoi kryptisesti ja elehti käsillään epämääräisesti. Sitten hän polvistui.

"Ninni, tiedän ettei tämä ehkä ole kaikkein helpoin elämäntilanne sinulle. Siitä huolimatta haluan jakaa kaiken kanssasi. Tuletko vaimokseni?"

"Kyllä, rakas, kyllä!" Ninni kiljui ja rutisti riemuissaan kihlattuaan.

Viimeinen ilta ja kotimatka sujuivat ruusunpunaisissa tunnelmissa.

*

Kotipihaan päästyään Ninni ryntäsi tarkistamaan miten hänen armas puutarhansa oli pärjännyt. Näytti siltä, että automaattinen kastelujärjestelmä, jonka hän oli aiemmin asentanut, oli toiminut kuten pitikin. Puut ja pensaat voivat hyvin, ja tuottivat satoa. Oli ihana olla taas kotona.

Pieni tuntematon puuntaimi oli kasvanut isoksi puuksi näin lyhyessä ajassa. Se oli oudon värinen, punertava ja vaalea. Nainen kurkotti huolestuneena lähemmäs tutkiakseen mikä siinä oli vikana. Hän sai huomata, että puussa ei todellakaan ollut mitään vikaa. Siinä vain sattui kasvamaan rahaa.


Otan mielelläni vastaan kaikenlaisia kommentteja :) Löytyykö lempikuvaa tai -kohtausta, mitä tunteita osa herätti? Ja niitä vinkkejä inspiroitumiseen otetaan myös vastaan! :)

3. Ihan pikkujuttu

 

Ninni mietti Ronin kertomaa uutista samalla kun päätti hajamielisesti pestä hampaansa vielä kolmannen kerran peräkkäin Twinbrookin Keskuspuiston naistenhuoneessa. Uutinen oli totisesti hämmästyttänyt hänet.

Hetki sitten, heti heidän ensimmäisen suudelmansa jälkeen, Roni oli aloittanut puhumaan hänelle vaikeana.

*

"Pitäisi varmaan kertoa yksi juttu... Omistan itse asiassa jotain...." mies oli sanonut. Muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen hän oli viimein päättänyt lauseensa. "Nimittäin tontin."

Ninni oli yllättynyt totaalisesti.

Roni oli jatkanut puhettaan ja Ninni oli huomannut sulkea auki loksahtaneen leukansa.

"En ole käynyt siellä vähään aikaan. Sain sen perinnöksi, mutta se on vain tontti. Vieläpä rinnetontti, johon on hankala rakentaa mitään. Muutenkin se sijaitsee oudon kaukana tiestä. Eipä siellä ole mitään." Roni oli selittänyt kun Ninni ei ollut vastannut mitään. "Olisi varmaan pitänyt kertoa aiemmin" mies oli päättänyt puheensa jäykästi.

"Minun pitää käydä naistenhuoneessa" Ninni oli vastannut ja rynnännyt wc:hen, sillä hän oli halunnut miettimisaikaa. Hän ei nykyään pitänyt yllätyksistä, varsinkaan isoista, elämäämuuttavista yllätyksistä.

Roni oli jäänyt odottamaan ulkopuolelle huolestuneena.

*

Ninni jatkoi harjausta ja kokosi jälleen ajatuksiaan. Ensinnäkin uutinenhan oli todella hyvä! Tontti!? Ninnin mielikuvitus laukkasi unelmissa heidän yhteisestä tukikohdasta. Sinne voisi hankkia oman sohvan, suihkun, kenties jopa jääkaapin. He voisivat perustaa oman puutarhan... se olisi täydellistä.

Sitten Ninni tunsi harmistuvansa siitä, ettei Roni ollut kertonut aiemmin. Mutta se oli helppo pyyhkäistä villaisella, olihan Roni kuitenkin nyt puhunut hänelle. Plussan puolella siis oltiin, aika lopettaa vessassa pakoilu! Ninni kiirehti ulos.

Roni istui portailla nojaten leukaansa käsiinsä. Kuullessaan oven käyvän hän kohotti katsettaan. Sitten hän alkoi hymyillä. Ninni näytti hyväksyvältä ja tämän sanat varmistivat Ronin aavistuksen.

"Olisi tietysti ollut kiva tietää aiemmin, niin meidän ei olisi tarvinnut elää kiertolaisina koko tätä aikaa" Ninni naureskeli.

"Hmm? Kuten sanoin aiemmin, kyse on ainoastaan tontista. Tyhjästä tontista ilman taloa, ilman mukavuuksia ja ilman yhtään mitään." Roni luetteli sormillaan.

He lähtivät kävelemään samalla kun puhuivat. Ninni kertoi juuri saaneistaan ideoista Ronille, jolloin tämän silmät syttyivät hehkumaan. Miten hän ei ollut aiemmin tullut tätä ajatelleeksi? Naisen käden kosketusta tontti olikin tarvinnut!

He ottivat uusinnan joitakin hetkiä sitten tapahtuneesta hellyydenosoituksesta uuden iloisen elämäntilanteen kunniaksi.

Heidän rahatilanteensa sen sijaan ei ollut vielä kovin kummoinen, mutta Ronilla oli idea kuinka he pääsisivät alkuun.

Yhtä (ilmaista) taksikyytiä myöhemmin he löysivät itsensä Upokkaan kaatopaikalta. Second hand -ajatusmaailmasta innostunut Roni ajatteli, että sieltä voisi löytyä rakennusmateriaaleja taloa varten, ehkä huonekalujakin.

Raidallinen keittiöntuoli ja eläinkuosinen nojatuoli olivat mustuneet ja kärsineet sään armoilla, mutta kyllä niillä vielä istua voisi. Hiukan pesua ja hankausta, niin ne olisivat kuin uusia!

Myös pieni pyöreä pöytä sekä puinen lipasto ajoivat edelleen asiansa, vaikka olivat nekin pesun tarpeessa. Ninni oli haltioissaan löytäessään myös vanhan television, mutta Roni totesi asiantuntevasti sen olevan korjauksen saavuttamattomissa.

He penkoivat romukasoja loppupäivän keräten yhtä sun toista tarpeellista ja tarpeetonta rojua talteen.

Yön he viettivät tutuilla ja turvallisilla kansankaupan lepotuoleilla toivoen, että pian he nukkuisivat aivan ikiomalla sohvalla. Tai sängyllä. Kumpi nyt sattuisi ensin käsiin.


Seuraavien päivien aikana he alkoivat rakentaa. Osa tarvikkeista heillä oli valmiina dyykkausreissujen ansiosta, mutta osa piti tietenkin ostaa. Perustukset ja talon kehikko saatiin nopeasti ja luotettavasti rakennettua ammattiavun turvin, ja hintakin pysyi kohtuullisena Ronin lehdestä leikkaamien kuponkien avulla.

Rahaa kului hyvin paljon joka päivä. Osa päivästä oli aina käytettävä varainhankintaan, kuten perhosten pyydystämiseen, mikäli he halusivat jatkaa rakennusprojektiaan.

Hyönteisten ja kuukivien lisäksi joskus maasta löytyi siemeniä, jotka Ninni talletti taskuunsa puutarhaa varten. Hän oli valinnut sille paikan jo aikoja sitten tontin reunalta.

Kun siemeniä oli kerättynä noin kourallinen, oli aika ryhtyä istuttamaan niitä. Roni auttoi häntä jonkin aikaa, mutta siirtyi pian takaisin rakennusprojektin pariin.

Ninni hoiti ja kasteli siemeniä, jotka alkoivat pian versoa hänen hellässä hoivassaan. Samalla hän opetteli uusia taitoja puutarhanhoitokirjoista, kuten oikeaoppista rikkaruohojen kitkentää.

Sitten koitti se päivä, kun he saivat ensimmäisen vaiheen urakasta valmiiksi. Oma pieni tönö nökötti laakealla nurmikentällä. Sisälle kannettiin huonekalut, jotka he olivat löytäneet aiemmin kaatopaikalta, sekä upouudet, alennuksesta löydetyt vesikalusteet. (Myöhemmin he saivat surukseen huomata, että hyvää ei saa halvalla.)

He olivat niin uutuudenviehättyneitä pikku omakotitalostaan, että viettivät siellä seuraavina päivinä useita tunteja kerrallaan, istuen hienosti tuoleillaan tutkaillen päivän lehteä tai opiskellen tietoa kirjoista. Edes nukkumapaikan tämänhetkinen puuttuminen ei tuntunut häiritsevän heitä.

Kommentteja arvostan<3

2. Mutu-tunne

Muutaman seuraavan päivän aikana Ninnille ja Ronille muodostui yhteinen vuorokausirutiini. Yöt he nukkuivat joko "unimajassa" tai jossain muualla kaupungilla, missä vain sattui olemaan pari sopivaa penkkiä, esimerkiksi pesulan ulkopuolella.

Herättyään aamulla he keräsivät ruokaa omiin tarpeisiinsa Keskuspuistosta, ja sen jälkeen he kuluttivat loput päivästä hauskanpitoon, johon oli yhdistetty tienestin hankkimista. He esimerkiksi keräsivät perhosia tiedekeskuksen tutkimuksiin, etsivät harvinaisia siemeniä, sekä myivät osan puistosta kerätyistä kasviksista kauppaan.

Meteoriiteista ja hiomattomista jalokivistä, sekä metalleista sai myös hyvät rahat, mutta piti tietää mitä teki. Tietyt jalokivet kannatti hiotuttaa ennen myyntiä, mutta jos erehtyi tuhlaamaan rahaa vaikkapa pienen savukvartsin palasen hiomiseen, niin menetti osan voitosta.

Eräänä päivänä Roni sai hommattua heille isomman keikan. Sen onnistuessa määräaikaan mennessä he saisivat kunnon potin. Hän vei Ninnin heti aamusta Runkolan lähteille, jossa he kalastivat yhdessä koko päivän.

Iltaa kohden he viimein saivat ensimmäisen saaliinsa, pienen mutun.

 

Ensimmäisen jälkeen koukkuun tarttui niitä lisääkin. Toimeksiannossa pyydettiin kolmea tuoretta kalaa. Ninniä epäilytti kävisivätkö minikokoiset mutut, mutta eihän toimeksiannossa oltu määritelty kokoa...

Kolmesta pikkuriikkisestä kalasta maksettiin $160, mikä oli moninkertaisesti enemmän kuin mitä niistä tavallisesti sai, mutta kauppiaalle näytti olevan tärkeintä saada vastapyydettyjä eväkkäitä juuri sinä päivänä. Mikä onni, että Ronilla oli yhteyksiä vähän joka puolelle.

Ninni pohti mikä olisi hyvä sijoituskohde ylimääräisille rahoille, ja päätyi ostamaan Ronille kirjan nimeltä Pikkueväkkäät: Sardellin ja mutun koukuttaminen. Roni ei olisi itse säästeliäänä miehenä raaskinut ostaa sitä, eikä toisaalta siksikään ettei sitä sitten tarvitsisi raahata joka paikassa mukana.

Itselleen Ninni osti teoksen Puutarhanhoito osa 1: Kastelukannukronikat. Ajatuksissaan hän suunnitteli, että voisi joskus perustaa oman puutarhan. Sitä odotellessa hän voisi harjoitella Keskuspuistossa.

He menivät kirjastoon lukemaan uusia kirjojaan.

Ninni oli jo sen verran mukautunut uuteen elämäntyyliinsä, että keksi ehdottaa Ronille, että he piiloutuisivat juuri ennen sulkemisaikaa vessaan, ja sitten kun kaikki olisivat poissa, he menisivät sohville nukkumaan. Paljon houkuttelevampi vaihtoehto kuin ulkona nukkuminen!

Myöhemmin heille selvisi, että vessaan piiloutuminen oli ollut turhaa, sillä ketään ei tuntunut kiinnostavan pari nukkuvaa kulkulaista.

Sen jälkeen he löysivät myös kansankaupan uudet ulottuvuudet.

Pian Roni sai huomata, että Pikkueväkkäät -kirjan lukemisesta oli ollut yllättävän paljon hyötyä, sillä kalasaaliit kasvoivat huimasti. Sijoitus oli ollut siis kannattava.

Roni innostui tästä niin paljon, että suuntasi kaupungintalolle päättäväisenä. Hän ryhtyi virallisesti kalastaja-yrittäjäksi. Tämän seurauksena juuri mikään ei muuttunut, ainoastaan se, että hän käytti päivistään hiukan isomman osan kalastamiseen

Ninni huomasi nauttivansa uudesta elämästään. Päivät olivat täynnä yllätyksiä ja mielekästä tekemistä. Toki häntä ahdisti paikoitellen hänen mystinen menneisyytensä, välillä niin paljon ettei hän tuntunut saavan henkeä. Hän ei edelleenkän muistanut aiempaa enempää. Uusia muistoja hän oli kuitenkin luonut jo, ja sai niistä turvaa.

Turvaa hän sai myös Ronin läsnäolosta. Jokin miehessä veti häntä puoleensa kuin magneetti. Nuori nainen tunsi päivä päivältä ihastuvansa tähän nuorukaiseen yhä enemmän. Hän toivoi todella, että hänen menneisyydestään ei paljastuisi aiempaa rakastettua.

Hän heitti ajatuksen romukoppaan. Sillä miten muuten hän voisi elää elämäänsä tässä ja nyt? Varmuutta muistin palautumisesta ei ollut. Eikä hänellä ollut aikomuksena jäädä vain surkuttelemaan kohtaloaan ja varomaan tekojaan, mahdollisesti aivan turhan päiten. Jos jotain sitten myöhemmin paljastuisikin, jotain joka muuttaisi kaiken, niin hän miettisi silloin asiat uuteen järjestykseen. Mutta ei sitä ennen.

Hän antoi itselleen luvan jatkaa elämäänsä tuntemattomasta menneisyydestään huolimatta, ja luvan rakastua. 

Kun hän oli saanut tunteidensa vyyhdin selvitettyä, hän halusi ottaa uusinnan muutamien päivien takaisesta tilanteesta Ronin kanssa.

"Roni..." Ninni aloitti hymyillen, mutta sitten sanat takertuivat kurkkuun, kun Ronin syvien silmien katse sai hänen sydämensä takomaan kiivaasti. Ninni tunsi päättäväisyytensä murenevan jännityksen kasvaessa eksponentiaalisesti, joten hän päätti omasta mielestään uhkarohkeasti siirtyä suoraan tekoihin.

Roni katseli Ninnin punertuvia poskia lumoutuneena ja sitten sai hämmästyä kun hänen huulilleen painettiin yhtäkkinen suudelma.

Hetken kuluttua heidän irroittautuessaan toisistaan Ronin autuas ilme sai Ninnin sydämen pakahtumaan tunteista. Sitten Roni näytti muistavan jotain ja vakavoitui äkkiä. Hän näytti vaivaantuneelta ja katseli kengänkärkiään samalla kun puhui.

"Pitäisi varmaan kertoa yksi juttu..."

Luit tänne asti? :) Kommentit tervetulleita.

1. Sopeutumista

Ninni heräsi vuoteesta tuntien epämukavan jyskyttävän tunteen pääkopassaan. Hän kävi mielessään läpi joka-aamuisen listansa: Kuka minä olen? Missä minä olen? Pitäisikö minun olla jo jossain? Hän ei kuitenkaan päässyt ensimmäistä vastausta (Ninni) pidemmälle, sillä loput vastaukset tuntuivat hukkuneen.

Huone ei vaikuttanut lähimainkaan tutulta. Ookei... Missä hamputissa minä olen? Ninni mietti. Ympärillä näkyi muutamia sänkyjä, yöpöytiä ja naulakoissa roikkui jonkinlaisia heijastimellisia takkeja.

No niin, nainen! Mihin ihmeeseen olet itsesi tällä kertaa heivannut? hän pohti huolestuneena. Hän yritti miettiä missä oli viimeksi ollut, mutta pää tuntui koostuvan pelkästä mustasta syöveristä, josta ei herunut mitään muistikuvia. Hän tutki taskunsa, joiden saldo oli yksi ryttääntynyt purukumi (aivan syömiskelpoinen, hän päätteli) ja yksi puhdas kangasnenäliina. Ei lompakkoa. Ei avaimia. Hän astui huoneesta ulos ja katseli ympärilleen etsien vinkkejä olinpaikastaan.

Kaiteen yli näkyi paloauto. Mitä minä teen paloasemalla?! hän ihmetteli. Ketään muuta ihmistä ei ollut näköpiirissä, joten nainen suuntasi tiensä kohti ulko-ovea. Hän toivoi, että ulkoa käsin hän saisi selville maantieteellisen sijaintinsa. Ja olisi kiva tietää myös miksi hän oli täällä eikä koto... Ajatus katkesi julmettuun päänsärkykohtaukseen. Parempi olla ajattelematta liikaa. Ninni astui ulos raittiiseen ilmaan.

Katukaan ei näyttänyt tutulta. Paremman idean puutteessa Ninni lähti kävelemään kaupungin halki.

Hän käveli puiston ohi, jossa kasvoi omenapuita ja kasviksia, joita sai vapaasti ottaa. Ruokaa. Ehkä olisi hyvä idea ottaa jotain mukaansa, sillä eihän sitä tiennyt kuinka kauan hän joutuisi kävelemään rahattomana, ennen kuin asiat selkiäisivät. Ninni asteli ympäriinsä ja nappasi mukaansa suhteellisen kypsän näköisiä omenoita ja tomaatteja, paprikoita, salaattia ja yhden vesimelonin.

Hän istahti puistonpenkille ruokatauolle, sitten täytti taskunsa uudelleen ilmaisilla herkuilla, ja kierteli puistoa kunnes ilta alkoi laskeutua. Häntä alkoi huolestuttaa yhä enemmän. Lähitulevaisuuden ravinnonsaanti oli kyllä hoidossa, mutta missä hän viettäisi yönsä? Ja miksei hän muistanut mitään?

Näistä ajatuksista hän heräsi vasta, kun kuuli miehen äänen läheltään. "Hei Barbi!" mies huikkasi aidan takaa. Barbi? Ninni ihmetteli itsekseen närkästyneenä. "Mikä meininki?" mies jatkoi.

"Kuka sinä olet? Ja miten niin barbi?" Ninni kysyi.

"Mä olen Roni, hauska tutustua. Olet näköjään löytänyt ruokakaappini."

"...Ai jaa, anteeksi, en tiennyt että joku oli varannut nämä."

"Ei hätää, ei hätää, kunhan kiusaan. Riittäähän täältä ruokaa useammallekin." Kun Ninni ei sanonut mitään, mies jatkoi. "Katsos kun olen pitänyt tätä puistoa omanani, koska ihmiset eivät juuri käy täällä. Eivät ainakaan tuoretta, ilmaista lähiruokaa hakemassa. Kiva nähdä että joku muukin jakaa harrastukseni."
 

Ninni päätti uskoutua tälle Ronille, sillä jollekulle hänen olisi päästävä kertomaan tilanteestaan. "Katsos kun minä en nyt oikein muista mitään. Muistan vain että olen Ninni, ja heräsin tänään paloasemalta, eikä minulla ole mitään hajua missä minä olen."

Roni yritti pistää tähän väliin "Twinbrookissa", mutta ei ollut varma ehtikö Ninni kuulla, sillä Ninni ei pitänyt turhia taukoja puheessaan.

"Tai missä asun, tai onko minulla läheisiä tai perhettä tai ystäviä tai tuttuja. Ja minulla ei ole yhtään rahaa, taskussa oli vaan purukumi. Onneksi löysin tämän puiston, josta saa ruokaa, mutta en tiedä tämänkään paikan nimeä."

"Keskuspuisto." Roni ehti sanoa ennen kuin vuodatus jatkui.

"Ja missä minä oikein voin nukkua? Ulkona taivasallako? Puistonpenkillä kuten puliukot, vai? Enkä tajua mistään mitään! Ai Keskuspuisto?" Ninni hiljeni viimein saatuaan sanottavansa sanottua.

"Niin. Aloitetaan nyt jostain. Tervetuloa Twinbrookin Keskuspuistoon Ninni."

Roni jatkoi puhumistaan. "Mainitsit myös että sinulla ei ole rahaa. No siinä minä voin ainakin auttaa. Katsos kun minulla itsellänikään ei ole rahaa." Ninni pyöritteli silmiään, mistä Roni hiukan loukkaantui, muttei halunnut näyttää sitä. "Elän vähän niinkuin systeemin ulkopuolella... Voit tulla mukaani, niin näytän että kyllä sitä voi elää näinkin. Ei huolta."

Ninni tunsi toivonsa heräävän. Kyllä tästä tilanteesta jotenkin selvittäisiin, varsinkin nyt kun hänellä oli joku kenen kanssa vaihtaa ajatuksia, ja joka voisi mahdollisesti auttaa häntä.

Roni nappasi muutaman omenan mukaansa ohimennessään, ja sitten mies johdatti heidät kaupungin läpi toiselle viheralueelle. Roni höpötteli niitä näitä, yrittäen piristää seuralaistaan. Ninni haukotteli raskaan päivän jäljiltä, mutta kuunteli mielellään. He saapuivat huvimajalle.

"Tervetuloa unimajalle!" Roni toivotti.

"Tarkoitat kai huvimajalle?" Ninni korjasi.

"No, minä kutsun tätä unimajaksi, koska vietän yleensä yöni täällä. Ei sada sisään katsos, kuten muualla."

Ninni katseli epäluuloisena ympärilleen. Siis näillä kivipenkeilläkö pitäisi nukkua?

"Eivät nämä ole niin epämukavia kuin miltä aluksi näyttävät. Ainakin parempia kuin kosteassa maassa nukkuminen." Roni kertoi. "Jos tarpeeksi väsyttää, niin nukkuu missä vaan." hän vielä kannusti. Koska Ninnillä ei oikein tuntunut olevan muutakaan vaihtoehtoa, niin hän kävi makuulle toiselle penkeistä.

Pian hän jo nukahtikin. Muutaman kerran yön aikana oli tosin pakko herätä kääntämään kylkeä kapealla penkillä.

Aamun sarastaessa Ninnin olo oli ihan hyvä, mitä nyt hieman paikat jähmeinä penkin kovuuden takia. Hän venytteli, ja huomasi Ronin vähän matkan päässä pyydystämässä perhosia. Ninni huikkasi: "Huomenta. Tuota, mites tuota, minun pitäisi päästä suihkuun. Pitäisikö mennä uimaan mereen tai jotain?"

"Huomenta. Toki voit mennä, mutta tiedän myös paikan missä on oikeat suihkut, lämmintä vettä, sisävessa... Voit myös pestä hampaasi siellä ja muuta jos haluat." mies vastasi.

Pitemmittä puheitta he lähtivät kävelemään Ronin näyttäessä tietä.

He saapuivat paikalliselle kuntosalille. Ilmainen sisäänpääsy, tietenkin, Ninni mietti. Moni aamuvirkku oli kuntoilemassa. Kukaan ei kiinnittänyt erityistä huomiota heihin, ja miksi olisikaan.

Ninni käytti vessaa, otti lämpimän suihkun, ja pesi hampaansa. Olo tuntui jo paremmalta. Kun hän käveli ulos naisten pukuhuoneesta, Roni oli jo odottamassa häntä. He pyörivät ympäri kuntosalia Ronin esitellessä paikkoja.

He leikkivät hetken stereoiden kanssa, Roni kuuntelutti hänellä pari kappaletta joista piti. Elektro oli hänen lempimusiikkiaan. Ninni huomasi pitävänsä enemmän popista. Roni riemuitsi tästä löydöstä: "Hei, nyt tiedämme ainakin, että tykkäät popista! Tästä se lähtee!" Ninni hymyili vastaukseksi.

"Vaatteet olisi vielä kiva saada pestyä. Onko sinulla siihen mitään kikkaa?" Ninni kysyi.

Roni kertoi, että joskus pesulasta saattoi löytää koneen, johon joku oli maksanut liikaa rahaa, ja niin voisi saada ilmaisen pesukierroksen. He lähtivät naapurissa sijaitsevaan pesulaan.

Tällä kertaa heillä ei ollut onni matkassa, muutama kone pyöritti pyykkejä, mutta tyhjissä koneissa ei ollut yhtään ylimääräistä kolikkoa.

"Mikäs nyt eteen? Yäh, minä haisen varmaan kamalalle." Ninni pohti ääneen masentuneena takaiskusta.

Roni tuli lähemmäs ja nuuhkaisi: "Pötyä, ihan hyvältä tuoksuu". Ninni hiukan hämmentyi tästä.

Kun hän nyt kerran oli jo sopivalla etäisyydellä, Roni päätti saman tien antaa pusun Ninnille. Ninni hämmentyi entisestään ja käänsi nopeasti päänsä sivulle, niin että pusu osui poskelle. Hän ei halunnut edetä näin nopeasti, vaikka Roni kiehtoikin häntä.

"Olet kyllä tosi ihana Roni, mutta minun pitää nyt ensin selvittää asioitani... En uskalla sekoittaa pakkaa enempää."

Ronin koiranpentuilme sulatti kuitenkin hänen sydämensä.


Kiitos että luit tänne asti arvoisa lukija! Kommentit ovat erittäin tervetulleita.