1. Sopeutumista

Ninni heräsi vuoteesta tuntien epämukavan jyskyttävän tunteen pääkopassaan. Hän kävi mielessään läpi joka-aamuisen listansa: Kuka minä olen? Missä minä olen? Pitäisikö minun olla jo jossain? Hän ei kuitenkaan päässyt ensimmäistä vastausta (Ninni) pidemmälle, sillä loput vastaukset tuntuivat hukkuneen.

Huone ei vaikuttanut lähimainkaan tutulta. Ookei... Missä hamputissa minä olen? Ninni mietti. Ympärillä näkyi muutamia sänkyjä, yöpöytiä ja naulakoissa roikkui jonkinlaisia heijastimellisia takkeja.

No niin, nainen! Mihin ihmeeseen olet itsesi tällä kertaa heivannut? hän pohti huolestuneena. Hän yritti miettiä missä oli viimeksi ollut, mutta pää tuntui koostuvan pelkästä mustasta syöveristä, josta ei herunut mitään muistikuvia. Hän tutki taskunsa, joiden saldo oli yksi ryttääntynyt purukumi (aivan syömiskelpoinen, hän päätteli) ja yksi puhdas kangasnenäliina. Ei lompakkoa. Ei avaimia. Hän astui huoneesta ulos ja katseli ympärilleen etsien vinkkejä olinpaikastaan.

Kaiteen yli näkyi paloauto. Mitä minä teen paloasemalla?! hän ihmetteli. Ketään muuta ihmistä ei ollut näköpiirissä, joten nainen suuntasi tiensä kohti ulko-ovea. Hän toivoi, että ulkoa käsin hän saisi selville maantieteellisen sijaintinsa. Ja olisi kiva tietää myös miksi hän oli täällä eikä koto... Ajatus katkesi julmettuun päänsärkykohtaukseen. Parempi olla ajattelematta liikaa. Ninni astui ulos raittiiseen ilmaan.

Katukaan ei näyttänyt tutulta. Paremman idean puutteessa Ninni lähti kävelemään kaupungin halki.

Hän käveli puiston ohi, jossa kasvoi omenapuita ja kasviksia, joita sai vapaasti ottaa. Ruokaa. Ehkä olisi hyvä idea ottaa jotain mukaansa, sillä eihän sitä tiennyt kuinka kauan hän joutuisi kävelemään rahattomana, ennen kuin asiat selkiäisivät. Ninni asteli ympäriinsä ja nappasi mukaansa suhteellisen kypsän näköisiä omenoita ja tomaatteja, paprikoita, salaattia ja yhden vesimelonin.

Hän istahti puistonpenkille ruokatauolle, sitten täytti taskunsa uudelleen ilmaisilla herkuilla, ja kierteli puistoa kunnes ilta alkoi laskeutua. Häntä alkoi huolestuttaa yhä enemmän. Lähitulevaisuuden ravinnonsaanti oli kyllä hoidossa, mutta missä hän viettäisi yönsä? Ja miksei hän muistanut mitään?

Näistä ajatuksista hän heräsi vasta, kun kuuli miehen äänen läheltään. "Hei Barbi!" mies huikkasi aidan takaa. Barbi? Ninni ihmetteli itsekseen närkästyneenä. "Mikä meininki?" mies jatkoi.

"Kuka sinä olet? Ja miten niin barbi?" Ninni kysyi.

"Mä olen Roni, hauska tutustua. Olet näköjään löytänyt ruokakaappini."

"...Ai jaa, anteeksi, en tiennyt että joku oli varannut nämä."

"Ei hätää, ei hätää, kunhan kiusaan. Riittäähän täältä ruokaa useammallekin." Kun Ninni ei sanonut mitään, mies jatkoi. "Katsos kun olen pitänyt tätä puistoa omanani, koska ihmiset eivät juuri käy täällä. Eivät ainakaan tuoretta, ilmaista lähiruokaa hakemassa. Kiva nähdä että joku muukin jakaa harrastukseni."
 

Ninni päätti uskoutua tälle Ronille, sillä jollekulle hänen olisi päästävä kertomaan tilanteestaan. "Katsos kun minä en nyt oikein muista mitään. Muistan vain että olen Ninni, ja heräsin tänään paloasemalta, eikä minulla ole mitään hajua missä minä olen."

Roni yritti pistää tähän väliin "Twinbrookissa", mutta ei ollut varma ehtikö Ninni kuulla, sillä Ninni ei pitänyt turhia taukoja puheessaan.

"Tai missä asun, tai onko minulla läheisiä tai perhettä tai ystäviä tai tuttuja. Ja minulla ei ole yhtään rahaa, taskussa oli vaan purukumi. Onneksi löysin tämän puiston, josta saa ruokaa, mutta en tiedä tämänkään paikan nimeä."

"Keskuspuisto." Roni ehti sanoa ennen kuin vuodatus jatkui.

"Ja missä minä oikein voin nukkua? Ulkona taivasallako? Puistonpenkillä kuten puliukot, vai? Enkä tajua mistään mitään! Ai Keskuspuisto?" Ninni hiljeni viimein saatuaan sanottavansa sanottua.

"Niin. Aloitetaan nyt jostain. Tervetuloa Twinbrookin Keskuspuistoon Ninni."

Roni jatkoi puhumistaan. "Mainitsit myös että sinulla ei ole rahaa. No siinä minä voin ainakin auttaa. Katsos kun minulla itsellänikään ei ole rahaa." Ninni pyöritteli silmiään, mistä Roni hiukan loukkaantui, muttei halunnut näyttää sitä. "Elän vähän niinkuin systeemin ulkopuolella... Voit tulla mukaani, niin näytän että kyllä sitä voi elää näinkin. Ei huolta."

Ninni tunsi toivonsa heräävän. Kyllä tästä tilanteesta jotenkin selvittäisiin, varsinkin nyt kun hänellä oli joku kenen kanssa vaihtaa ajatuksia, ja joka voisi mahdollisesti auttaa häntä.

Roni nappasi muutaman omenan mukaansa ohimennessään, ja sitten mies johdatti heidät kaupungin läpi toiselle viheralueelle. Roni höpötteli niitä näitä, yrittäen piristää seuralaistaan. Ninni haukotteli raskaan päivän jäljiltä, mutta kuunteli mielellään. He saapuivat huvimajalle.

"Tervetuloa unimajalle!" Roni toivotti.

"Tarkoitat kai huvimajalle?" Ninni korjasi.

"No, minä kutsun tätä unimajaksi, koska vietän yleensä yöni täällä. Ei sada sisään katsos, kuten muualla."

Ninni katseli epäluuloisena ympärilleen. Siis näillä kivipenkeilläkö pitäisi nukkua?

"Eivät nämä ole niin epämukavia kuin miltä aluksi näyttävät. Ainakin parempia kuin kosteassa maassa nukkuminen." Roni kertoi. "Jos tarpeeksi väsyttää, niin nukkuu missä vaan." hän vielä kannusti. Koska Ninnillä ei oikein tuntunut olevan muutakaan vaihtoehtoa, niin hän kävi makuulle toiselle penkeistä.

Pian hän jo nukahtikin. Muutaman kerran yön aikana oli tosin pakko herätä kääntämään kylkeä kapealla penkillä.

Aamun sarastaessa Ninnin olo oli ihan hyvä, mitä nyt hieman paikat jähmeinä penkin kovuuden takia. Hän venytteli, ja huomasi Ronin vähän matkan päässä pyydystämässä perhosia. Ninni huikkasi: "Huomenta. Tuota, mites tuota, minun pitäisi päästä suihkuun. Pitäisikö mennä uimaan mereen tai jotain?"

"Huomenta. Toki voit mennä, mutta tiedän myös paikan missä on oikeat suihkut, lämmintä vettä, sisävessa... Voit myös pestä hampaasi siellä ja muuta jos haluat." mies vastasi.

Pitemmittä puheitta he lähtivät kävelemään Ronin näyttäessä tietä.

He saapuivat paikalliselle kuntosalille. Ilmainen sisäänpääsy, tietenkin, Ninni mietti. Moni aamuvirkku oli kuntoilemassa. Kukaan ei kiinnittänyt erityistä huomiota heihin, ja miksi olisikaan.

Ninni käytti vessaa, otti lämpimän suihkun, ja pesi hampaansa. Olo tuntui jo paremmalta. Kun hän käveli ulos naisten pukuhuoneesta, Roni oli jo odottamassa häntä. He pyörivät ympäri kuntosalia Ronin esitellessä paikkoja.

He leikkivät hetken stereoiden kanssa, Roni kuuntelutti hänellä pari kappaletta joista piti. Elektro oli hänen lempimusiikkiaan. Ninni huomasi pitävänsä enemmän popista. Roni riemuitsi tästä löydöstä: "Hei, nyt tiedämme ainakin, että tykkäät popista! Tästä se lähtee!" Ninni hymyili vastaukseksi.

"Vaatteet olisi vielä kiva saada pestyä. Onko sinulla siihen mitään kikkaa?" Ninni kysyi.

Roni kertoi, että joskus pesulasta saattoi löytää koneen, johon joku oli maksanut liikaa rahaa, ja niin voisi saada ilmaisen pesukierroksen. He lähtivät naapurissa sijaitsevaan pesulaan.

Tällä kertaa heillä ei ollut onni matkassa, muutama kone pyöritti pyykkejä, mutta tyhjissä koneissa ei ollut yhtään ylimääräistä kolikkoa.

"Mikäs nyt eteen? Yäh, minä haisen varmaan kamalalle." Ninni pohti ääneen masentuneena takaiskusta.

Roni tuli lähemmäs ja nuuhkaisi: "Pötyä, ihan hyvältä tuoksuu". Ninni hiukan hämmentyi tästä.

Kun hän nyt kerran oli jo sopivalla etäisyydellä, Roni päätti saman tien antaa pusun Ninnille. Ninni hämmentyi entisestään ja käänsi nopeasti päänsä sivulle, niin että pusu osui poskelle. Hän ei halunnut edetä näin nopeasti, vaikka Roni kiehtoikin häntä.

"Olet kyllä tosi ihana Roni, mutta minun pitää nyt ensin selvittää asioitani... En uskalla sekoittaa pakkaa enempää."

Ronin koiranpentuilme sulatti kuitenkin hänen sydämensä.


Kiitos että luit tänne asti arvoisa lukija! Kommentit ovat erittäin tervetulleita.