3. Ihan pikkujuttu

 

Ninni mietti Ronin kertomaa uutista samalla kun päätti hajamielisesti pestä hampaansa vielä kolmannen kerran peräkkäin Twinbrookin Keskuspuiston naistenhuoneessa. Uutinen oli totisesti hämmästyttänyt hänet.

Hetki sitten, heti heidän ensimmäisen suudelmansa jälkeen, Roni oli aloittanut puhumaan hänelle vaikeana.

*

"Pitäisi varmaan kertoa yksi juttu... Omistan itse asiassa jotain...." mies oli sanonut. Muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen hän oli viimein päättänyt lauseensa. "Nimittäin tontin."

Ninni oli yllättynyt totaalisesti.

Roni oli jatkanut puhettaan ja Ninni oli huomannut sulkea auki loksahtaneen leukansa.

"En ole käynyt siellä vähään aikaan. Sain sen perinnöksi, mutta se on vain tontti. Vieläpä rinnetontti, johon on hankala rakentaa mitään. Muutenkin se sijaitsee oudon kaukana tiestä. Eipä siellä ole mitään." Roni oli selittänyt kun Ninni ei ollut vastannut mitään. "Olisi varmaan pitänyt kertoa aiemmin" mies oli päättänyt puheensa jäykästi.

"Minun pitää käydä naistenhuoneessa" Ninni oli vastannut ja rynnännyt wc:hen, sillä hän oli halunnut miettimisaikaa. Hän ei nykyään pitänyt yllätyksistä, varsinkaan isoista, elämäämuuttavista yllätyksistä.

Roni oli jäänyt odottamaan ulkopuolelle huolestuneena.

*

Ninni jatkoi harjausta ja kokosi jälleen ajatuksiaan. Ensinnäkin uutinenhan oli todella hyvä! Tontti!? Ninnin mielikuvitus laukkasi unelmissa heidän yhteisestä tukikohdasta. Sinne voisi hankkia oman sohvan, suihkun, kenties jopa jääkaapin. He voisivat perustaa oman puutarhan... se olisi täydellistä.

Sitten Ninni tunsi harmistuvansa siitä, ettei Roni ollut kertonut aiemmin. Mutta se oli helppo pyyhkäistä villaisella, olihan Roni kuitenkin nyt puhunut hänelle. Plussan puolella siis oltiin, aika lopettaa vessassa pakoilu! Ninni kiirehti ulos.

Roni istui portailla nojaten leukaansa käsiinsä. Kuullessaan oven käyvän hän kohotti katsettaan. Sitten hän alkoi hymyillä. Ninni näytti hyväksyvältä ja tämän sanat varmistivat Ronin aavistuksen.

"Olisi tietysti ollut kiva tietää aiemmin, niin meidän ei olisi tarvinnut elää kiertolaisina koko tätä aikaa" Ninni naureskeli.

"Hmm? Kuten sanoin aiemmin, kyse on ainoastaan tontista. Tyhjästä tontista ilman taloa, ilman mukavuuksia ja ilman yhtään mitään." Roni luetteli sormillaan.

He lähtivät kävelemään samalla kun puhuivat. Ninni kertoi juuri saaneistaan ideoista Ronille, jolloin tämän silmät syttyivät hehkumaan. Miten hän ei ollut aiemmin tullut tätä ajatelleeksi? Naisen käden kosketusta tontti olikin tarvinnut!

He ottivat uusinnan joitakin hetkiä sitten tapahtuneesta hellyydenosoituksesta uuden iloisen elämäntilanteen kunniaksi.

Heidän rahatilanteensa sen sijaan ei ollut vielä kovin kummoinen, mutta Ronilla oli idea kuinka he pääsisivät alkuun.

Yhtä (ilmaista) taksikyytiä myöhemmin he löysivät itsensä Upokkaan kaatopaikalta. Second hand -ajatusmaailmasta innostunut Roni ajatteli, että sieltä voisi löytyä rakennusmateriaaleja taloa varten, ehkä huonekalujakin.

Raidallinen keittiöntuoli ja eläinkuosinen nojatuoli olivat mustuneet ja kärsineet sään armoilla, mutta kyllä niillä vielä istua voisi. Hiukan pesua ja hankausta, niin ne olisivat kuin uusia!

Myös pieni pyöreä pöytä sekä puinen lipasto ajoivat edelleen asiansa, vaikka olivat nekin pesun tarpeessa. Ninni oli haltioissaan löytäessään myös vanhan television, mutta Roni totesi asiantuntevasti sen olevan korjauksen saavuttamattomissa.

He penkoivat romukasoja loppupäivän keräten yhtä sun toista tarpeellista ja tarpeetonta rojua talteen.

Yön he viettivät tutuilla ja turvallisilla kansankaupan lepotuoleilla toivoen, että pian he nukkuisivat aivan ikiomalla sohvalla. Tai sängyllä. Kumpi nyt sattuisi ensin käsiin.


Seuraavien päivien aikana he alkoivat rakentaa. Osa tarvikkeista heillä oli valmiina dyykkausreissujen ansiosta, mutta osa piti tietenkin ostaa. Perustukset ja talon kehikko saatiin nopeasti ja luotettavasti rakennettua ammattiavun turvin, ja hintakin pysyi kohtuullisena Ronin lehdestä leikkaamien kuponkien avulla.

Rahaa kului hyvin paljon joka päivä. Osa päivästä oli aina käytettävä varainhankintaan, kuten perhosten pyydystämiseen, mikäli he halusivat jatkaa rakennusprojektiaan.

Hyönteisten ja kuukivien lisäksi joskus maasta löytyi siemeniä, jotka Ninni talletti taskuunsa puutarhaa varten. Hän oli valinnut sille paikan jo aikoja sitten tontin reunalta.

Kun siemeniä oli kerättynä noin kourallinen, oli aika ryhtyä istuttamaan niitä. Roni auttoi häntä jonkin aikaa, mutta siirtyi pian takaisin rakennusprojektin pariin.

Ninni hoiti ja kasteli siemeniä, jotka alkoivat pian versoa hänen hellässä hoivassaan. Samalla hän opetteli uusia taitoja puutarhanhoitokirjoista, kuten oikeaoppista rikkaruohojen kitkentää.

Sitten koitti se päivä, kun he saivat ensimmäisen vaiheen urakasta valmiiksi. Oma pieni tönö nökötti laakealla nurmikentällä. Sisälle kannettiin huonekalut, jotka he olivat löytäneet aiemmin kaatopaikalta, sekä upouudet, alennuksesta löydetyt vesikalusteet. (Myöhemmin he saivat surukseen huomata, että hyvää ei saa halvalla.)

He olivat niin uutuudenviehättyneitä pikku omakotitalostaan, että viettivät siellä seuraavina päivinä useita tunteja kerrallaan, istuen hienosti tuoleillaan tutkaillen päivän lehteä tai opiskellen tietoa kirjoista. Edes nukkumapaikan tämänhetkinen puuttuminen ei tuntunut häiritsevän heitä.

Kommentteja arvostan<3